Puolimatkan etappi häämöttää. Omassa mittarissa on jo mukavasti kilometrejä takanapäin ja toivottavasti reilusti saman verran edessä. Monenlaista on matkanvarrella tapahtunut. Polulleni on mahtunut mukaan niin ylämäkiä kuin alamäkiäkin sekä toisinaan tasaista tallaamista. Välillä on paahdettu täysillä ja välillä madeltu hiljempaa. Ja niillä varusteilla, jotka olen saanut mukaan, olen pärjännyt mukavasti. Olen myös huoltanut kulkupeliäni säännöllisesti ja päivittänytkin sen tarpeistoa sopivin väliajoin. Matkan varrelle olen saanut lukuisia mahtavia matkakumppaneita. Osan kanssa matka jatkuu edelleen ja osa on kääntynyt toisille teille tai sitten itse olen poikennut polulta.

Jossakin vaiheessa elämää tulee pohdiskeltua oman olemassaolon tarkoitusta. Mitä on tullut tehtyä ja mitä on saanut aikaiseksi? Luin vastikään Kalle Pirhosen artikkelin, jossa kerrottiin saattohoitotyötä tehneen Bonnie Warenin kokemuksista työstään kuolevien parissa. Hän on kirjoittanut kirjan aiheesta, mitä ihmiset katuvat kuolinvuoteellaan. Yleisimmäksi katumuksen aiheiksi osoittautui Bonnien mukaan seuraava:  Toivon, että minulla olisi ollut rohkeutta elää niin, että olisin ollut rehellinen itselleni, eikä sitä elämää, jota muut minulta odottivat. Tämä lause nosti mieleeni kysymyksen; onko tosiaan niin, että ihmiset elävät sellaista elämää, kuin uskovat muiden heiltä odottavan? Kuinka moni uskaltaa toteuttaa unelmiaan ja elää omannäköistään elämää? Ja entä miten olen omaa elämääni elänyt? Omien toiveideni mukaan vai ulkoisen hyväksynnän ohjaamana? Vastaan rehellisesti: molempien!

Vastuu on valintoja ja kun ottaa vastuun myös muista ihmistä, valinnat saattavat muuttua. Omat tarpeet jäävät taka-alalle, silloin kun huolehtii lähimmäisistään. Tällöin voi myös tuntua siltä, että elää muiden odotusten mukaisesti. Kyse on varmasti siitä, millä perusteella valintojaan tekee ja kokeeko ne omiksi valinnoikseen. Kolmen lapsen äitinä ymmärrän hyvin esimerkiksi lasten kasvattamisen ja omien toiveiden välisen haasteen. Lasten ollessa pieniä on itsensä unohtamisen taito hyvin hallinnassa. Kun sitten poikaset lentävät pesästä, voi taas miettiä omia tarpeitaan. Nyt puolimatkan etapilla alkaa olla taas enemmän aikaa itselle. Mitä minä halusinkaan toteuttaa tässä elämässä?

Jokaisen elämänpolku ja tehtävä on omanlainen. Kukaan muu ei voi elää täsmälleen samanlaista elämää kuin sinä. Olet juuri nyt siinä kohtaa elämässäsi, mihin valintasi ovat sinut tuoneet. Voi olla, että takanasi on vasta neljännes maili tai olet jo maratonin taivaltanut, mutta oletko siellä missä haluat olla? Elätkö sellaista elämää, jota itse haluat, vai niin kuin uskot muiden toivovan? Sitä kannattaa miettiä….niin ja onko nyt muutoksen aika. Vilkku oikealle ja suunnan muutos. Edessä siintävät uudenlaiset maisemat!

VIIKON VINKKI:
Sillä ei ole niin suurta merkitystä mistä olet tulossa, vaan sillä minne olet matkalla!

Omatunto on elämän paras tulkki. Minne se sinut johdattaa?