Blogit

Ihmisenä oleminen on mielenkiintoista. Toki vertailukohtaa eläimenä olosta ei ole ja toistaiseksi eläimellisen menon seuraaminen on riittänyt. Koiran elämä kyllä vaikuttaa ihan mukavalta….no ei mennä nyt siihen. Siis ihmisyys monine muotoineen.

Ihminen taitaa olla ainoa laji, joka kykenee tietoisesti muistelemaan mennyttä ja suunnittelemaan tulevaa. Tämä ominaisuus taitaakin sitten viedä suurimman osan ajastamme. Pyörittelemme päässämme ajatuksia ja sidomme niihin suuren määrän energiaa. Tänä päivänä valtaosa meistä tekee ajatustyötä. Huomiomme on ajatuksissa ja energiamme päässä. Olemme siis päissämme päivästä toiseen. Toiset enemmän ja toiset vähemmän.

Mielemme haaveilee vapaudesta. Kunpa olisin vapaa veloistani, velvoitteistani ja vastuistani. Ei olisi pakko tehdä mitään, mitä en halua. Voisin käyttää aikani, juuri niihin juttuihin mitkä minua kiinnostaa. Sitten kun olisin vapaa, niin olisin onnellinen. Ovatko nämä sinunkin ajatuksia? Oletko sitonut mielesi näihin toiveisiin?

Haaveilemme siis vapaudesta. Haluamme päästää irti jostakin, jotta olisimme vapaita. Samaan aikaan pidämme tiukasti kiinni ajatuksistamme tunteen voimin. Tarraamme omaisuuteemme, ihmissuhteisiin, tapoihin, tekemiseen ja turvallisuuteen. Juurrutamme jalkamme mukavuusalueelle, sillä siellä on turvallista olla. Kaikki nuo asiat uskomuksista omistamiseen asuvat mukavuusvyöhykkeelläsi. Jos siis haluat vapaaksi, astu ulos omalta tontiltasi. Vapaus asuu eri osoitteessa kuin turvallisuus. Uskallatko astua kynnyksen yli?

VIIKON VINKKI:
Saadaksemme mitä haluamme, ollaksemme onnellisia,
meidän on oltava onnellisempia, saadaksemme mitä haluamme.
- Esther Higs -

Vapaana kuin taivaan lintu!

Tags: Untagged

Ihmettelen…

ihmiskehon täydellisyyttä. Kaikki on suunniteltu jokaista hiuskarvaa myöten. Kaksi solua törmää ja saa aikaan elämän ihmeen. Keho toimii automaattisesti; sydän pumppaa verta, solut syntyvät ja kuolevat, hermoimpulssit kulkevat, aivot käsittelevät informaatiota ja keuhkot pitävät huolen hapen saannista…ihan itsestään.

Ihmettelen…

miksi me emme pidä huolta tuosta täydellisestä kulkuvälineestämme, vaan tuhoamme sitä omilla elämäntavoillamme sekä pikkuhiljaa…liikaa ruokaa, alkoholia, tupakkaa ja pysähtyneisyyttä. Keho toimii huonoista elämäntavoistamme huolimatta, se huutaa huomiota sekä huolenpitoa ja joskus ei tarvita kuin yhden pienen suonen katkeaminen ja täydellisen kehon toiminta lakkaa.

Ihmettelen…

luonnon ainutlaatuisuutta. Ääretön universumi ympärillämme. Maa sijaitsee  täydellisessä paikassa suhteessa aurinkoon. Tuo energiapallo nousee ja laskee, päivä ja yö vuorottelevat, vuodenajat vaihtelevat, maa tuottaa hedelmää ja elämä kukoistaa. Syntymisen ja kuolemisen syklisyys vuorottelevat.

Ihmettelen…

joidenkin välinpitämättömyyttä. Lumien sulettua pikkuhiljaa pois, kohtaa karu näky; tienpientareet kukkivat roskista ja tupakantumpeista. ”Joku” ne on sinne heittänyt, eikä ole välittänyt. Huomaan myös graffitit rakennuksen seinässä ja rikotun bussipysäkin lasin. Kun ei ole minun omaisuuttani, niin en välitä asenne heijastuu seinistä.

Ihmettelen…

lapsen puhdasta ja vilpitöntä olemusta. Pieni viaton lapsi on aito, luonnollinen, rakastava, hyväksyvä ja täydellinen oma itsensä. Kuulen kikatusta, askelten tepastusta ja elämisen riemua. Välillä tulee nälkä, väsymys ja itku, mutta ne unohtuvat hetkessä ja elämän riemu voittaa. Kaikki on hyvin.

Ihmettelen…

miten tuosta viattomasta lapsesta kehittyy itseään arvostamaton ja pahoinvoiva aikuinen.
Miten me ihmiset siirrämme uskomusten ketjun sukupolvelta toiselle? Millaiseksi me itsemme määrittelemme tai miten omaksumme toisten määrittelyt itsestämme? Miten mieli pyöritteleekään samoja ja usein lannistavia ajatuksia päivästä toiseen? Päässä saattaa pyöriä jatkuva pajatus omasta, lähellä olevien ihmisten tai yhteiskunnan huonoudesta. Ja se, että menee huonosti, on jonkun muun vika. Näistä negatiivisista ajatuksista syntyy negatiivisia tunteita ja niistä syntyy negatiivisia sairauksia.

Niin, miten voisikaan voida hyvin, jos mielessä toistuvat huonot ajatukset? Ihmettelen vaan.

VIIKON VINKKI

Ajatukset ovat kaikkein tärkeitä, meistä tulee sitä mitä me ajattelemme.
- Gautama Buddha -



Ihmettelen…miten jokin näin kaunis voi olla myös pelottava?

Tags: Untagged

Kello on vartin yli kuusi ja puhelimen herätys pirahtaa päälle. Painan nappia ja voin torkahtaa vielä hetkeksi. Muutaman torkuttelun jälkeen nousen ylös ja laahustan kylppäriin. Aamupisut, -pesut, -palat, vaatteet päälle ja sitten koiran kanssa lenkille. Istahdan auton rattiin ja suuntaan kohti työpaikkaa: tuttuun suuntaan samaa reittiä.

Olemme pitkälti tapojemme vankeja. Toteutamme valintamme samojen tottumusten mukaan. Syömme huomaamattamme samaa ruokaa, kuuntelemme samaa musiikkia ja katsomme samoja ohjelmia samojen ystävien kanssa. Kuulostaako tutulta?

Tuttu on turvallista ja ennalta arvaamatonta. Kun tekee valintansa varman päälle, tietää mitä saa ja on todennäköistä että ei myöskään pety. Tietty määrä turvallisuutta antaa tunteen oman elämän hallinnasta ja sehän on hyvä juttu. Ja tottahan toki osa meistä haluaa elää elämäänsä tämän mukaisesti. Osa taas kaipaa vaihtelua, kun elämä alkaa olemaan liian samanlaista. Tunne paikallaan olosta nostaa päätään ja halu tehdä jotain uutta kurkistelee mielen onkaloissa. Mitähän uutta sitä keksisi?

Pelko saattaa herätä, kun kohtaa tuntemattoman. Epävarmuus voi vallata mielen uuden kynnyksellä. Jos kuitenkin uskaltaa ottaa askeleen oman turvallisuusalueensa sekä tapojensa ulkopuolelle, alkaa kasvu ja uuden oppiminen. Harmaat aivosolut saa hyrräämään tekemällä jotain uutta, erilaista, vaikeaa, vierasta tai sellaista mitä ei osaa. Uudet ajatukset luovat uusia tunteita, erilaista tekemistä sekä näiden seurauksena toisenlaisia tuloksia. Ja riittävä määrä uusien toimintamallien toistoja, saa aikaan uusia tapoja.

Eipä aikaakaan kun uudet kuviot kehittyvät vanhoiksi tavoiksi.  Epämukavuusalueesta on kehittynyt  osa mukavuusaluetta. Voi tavatonta!

VIIKON VINKKI:

Kasvu ja kehitys alkaa oman mukavuusalueen ulkopuolelta. Oletko halukas tekemään uusia asioita saadaksesi uusia tuloksia?




Uskaltaisitko valita näistä?

Tags: Untagged

Turkoosi meri, rantahiekkaa, simpukoita ja palmuja. Raidallisissa aurinkotuoleissa grillaa punanahkaisia turisteja, joita merkittävän ystävällinen henkilökunta palvelee auliisti. Toinen toistaan korkeampia sekä eriskummallisempia pilvenpiirtäjiä vierivieressä kilpailemassa komeudellaan. Sama teema toistuu myös ostoskeskuksissa: iso, isompi, isoin. On laskettelurinnettä, jääkiekkokaukaloa ja akvaariota sekä kilometrikaupalla käytäviä, joiden varsilla tönöttää riveittäin liikkeitä varakkaille öljysheikeille ja tavallisille tallaajille. Kartta kouraan ja suunnistus voi alkaa.

Olen juuri ollut viikon mittaisella talvilomalla tyttäreni kanssa Dubaissa. Upea viikko on takana: paljon lämpöä, aurinkoa, lepoa, yhdessä olemista ja kaupunkiin tutustumista.  Tunnen oloni rentoutuneeksi ja levänneeksi. Viikkoon en ole katsellut telkkaria tai avannut tietokonetta. Sähköpostit odottavat lukemista ja työt tekijäänsä. Pää on autuaallisen tyhjä, jalat kipeinä ostoskeskuksissa kävelystä ja sydän kiitollinen yhdessä vietetystä ajasta.

Samaan aikaan mieleni on hämmentynyt tästä vastakohtaisuuksien maailmasta. Reilun kuuden tunnin lentomatkan päässä kylmästä ja vielä lumisesta kotimaasta sijaitsee kuuman hiekan kuorruttama aavikko. Talvenvalkeat ihot ahmivat paljaana auringon säteitä samalla kun paikalliset kulkevat mustissa tai valkoisissa kaiken peittävissä kaavuissaan. Ostoskeskuksen diskomusiikin lomassa kuulee säännöllisin väliajoin kutsun rukoukseen. Sisällä on raikkaan viileää ja ulkona kohtaa lämpimän tuulahduksen. Rikkaat sheikit ajelevat upeilla Ferrareillaan ja köyhät siirtolaiset hikoilevat helteessä rakenteilla olevan pilvenpiirtäjän työmaalla. Kulttuurien, uskontojen, sukupuolien ja varallisuuksien erot nostavat päätään, sulassa sovussa keskenään ainakin ulkoisesti.

Suuri maapallo on kutistumassa aina vaan pienemmäksi. Tietotekniikka, internet ja media pitävät huolen siitä, että tiedämme nopeasti mitä toisella puolen palloa tapahtuu. Ja jos haluaa käydä itse katsomassa, voi aina hypätä lentokoneeseen ja mennä paikan päälle. Samalla kuitenkin kohtaa tuon vastakohtaisuuksien viidakon. Jossakin on öljyä ja jossakin taas vettä. Hiekka, puut, vuoret sekä laaksot vuorottelevat ja kaikkia tarvitaan. Taidamme aina välillä unohtaa, että olemme riippuvaisia toisistamme. Rahalla ei tee mitään, jos ei ole ostettavaa, öljyä ei voi juoda ja kasvit tarvitsevat valoa, vettä sekä lämpöä tuottaakseen hedelmää. Suurimman osan meistä on tehtävä töitä, jotta lomamatkailu on mahdollista ja toisille se ei ole sitä koskaan. Tarvitsemme toinen toisiamme, jotta vilja saadaan kylvettyä, leipä leivottua, vaatteet ommeltua, sähkö tuotettua ja sairaudet hoidettua. Niin taidamme olla kaikki hyvinkin erilaisia ja silti riippuvuussuhteessa toisiimme.

Kuorin appelsiinin, teen voileivän ja juon kupin kahvia. Samalla mietin kuinka monen ihmisen elämään valintani vaikuttavat ja miten riippuvainen olenkaan muista tässä vastakohtaisuuksien maailmassa.

VIIKON VINKKI:

Varjo ei näy ilman aurinkoa eikä vastakohta ilman lähtökohtaa.

Yhdessä maailman suurimmista ostoskeskuksista on yksi suurimmista akvaarioista ja sen vieressä toistaiseksi korkein pilvenpiirtäjä. Ja siellä pieniä turisteja pienestä Suomesta.

 

 

Tags: Untagged

Oletko miettinyt missä rajasi kulkee? Kuinka lähelle voit päästää toisen ihmisen?  Jos toinen tulee liian lähelle, tuntuuko sinusta, että sinun täytyy perääntyä? Entä annatko vieraiden koskettaa sinua? Onko sinusta mukavaa jos työkaveri halaa, vai tuntuuko se tungettelevalta? Istut sohvalla ja ystäväsi kertoo sinulle jotain. Puheen lomassa hän asettaa kätensä polvesi päälle innostuksissaan. Kavahdatko vai onko se ok? Missä siis fyysinen rajasi kulkee? Oman olemassaolon ja muun maailman välinen raja on häilyvä. Toiset meistä päästävät iholle asti ja toisilla raja on kauempana.

Tiedäthän sen tunteen, kun huomaat toimivasi eri tavalla kun oikeastaan haluat? Teet niitä asioita, joita sinulta pyydetään tai odotetaan, vaikka itse asiassa olisit halunnut tehdä jotain ihan muuta. Oletko päästänyt toisen henkisen rajasi sisäpuolelle ja haluatko ylipäätään tehdä niin? On myös mielenkiintoista huomata, että toisten ihmisten kanssa omien rajojen asettaminen on helppoa. Voi olla, että töissä osaa asettaa hyvin rajansa, mutta kotona lapset määräävät tahdin tai sitten päinvastoin. Kannattaa siis tiedostaa, milloin rajat vuotavat ja milloin ne on asettanut liian tiukoiksi. Jousto taitaa toimia myös tässäkin asiassa.

Yksi merkki rajojen asettamisesta on osata sanoa EI. Ei nyt, en ennätä, ei vielä tai ei kiitos. Tiedän mitä ennätän, jaksan tai haluan tehdä. Minä määritän oman aikani, tekemiseni ja rajani. Olen vahvasti omalla tontillani ja päätän itse keitä päästän vierailemaan sinne. Ja olenhan oman tonttini hallitsija? Jos sinun pitää kysyä tekemisistäsi lupaa muilta, voi olla, että olet antanut tonttisi hallinnan toiselle. Miltä se tuntuu? Kun olo on rajaton, on ehkä aika sanoa EI.

VIIKON VINKKI

Pienen pieni suunnanmuutos tänään johtaa aivan erilaiseen huomiseen.
- Richard Bach -





Vanhan päälle voi rakentaa erilaista uutta.

Tags: Untagged

Tiedäthän millaista on Unelmatorttu? Kuohkean piirakkapohjan päälle levitetään herkullinen sokerinen täyte ja koko komeus kieritetään rullalle ja sokeroidaan pinnalta. Voit kuvitella sen maun suussasi, tuoksun sieraimissasi ja pelkästään unelman katsominen saa veden kielellesi.

Tärkeää unelmatortun valmistamisessa on valita oikeat raaka-aineet, oikeissa suhteissa yhdisteltynä sekä riittävä munasokerivaahdon vatkaaminen. Myös paistoajalla on merkitystä. Siispä mitä laitetaan, miten toimitaan ja kuinka maltetaan odottaa hetki. Ja tekemisen seurauksena saat unelman suoraan lautasellesi.

Ihmistä ajavat elämässä eteenpäin hänen unelmansa olimmepa sitten pieniä lapsia tai aikuisia. Lapset osaavat unelmoida suuria. Heitä vie eteenpäin tiedonhalu sekä halu oppia uutta. Myöhemmin aikuisena, kun etsimme ratkaisua johonkin meitä askarruttavaan asiaan, tuo sama tiedonhalu ohjaa meitä. Me tarvitsemme lisäksi rakkautta voidaksemme hyvin. Pieni lapsi janoaa vanhempiensa hyväksyntää ja kasvaessamme aikuiseksi, mikään ei muutu. Rakkauden nälkä on yhä olemassa, vain kohde on muuttunut. Etsimme hyväksyntää puolisoltamme, lapsiltamme, läheisiltämme, pomoltamme, alaisiltamme tai Jumalaltamme. ”Mitähän muut minusta ajattelevat?” –ajatus ohjaa toimintaamme.

Haluamme lisäksi toteuttaa itseämme. Lapsen leikkiminen on muuttunut aikuisen luovuudeksi ja omien kykyjen sekä mahdollisuuksien toteuttamiseksi. Unelmat vievät eteenpäin, antavat energiaa ja tuovat olemassa oloon merkitystä. Prinsessoista tulee missejä, sairaanhoitajia tai vaikka opettajia. Unelmana voi olla elämänkumppanin löytäminen, menestyminen, uusi työ, maailmanympärimatka tai vaikka lottovoitto. Unelmana voi myös olla tasapaino, mielenrauha tai valaistuminen. Kun unelmalle tehdään toimintasuunnitelma siitä muodostuu tavoite. Molempia tarvitaan; unelmia sekä selkeitä tavoitteita.

Mielenkiintoista on se, että monet unelmoivat onnellisuudesta ja menestyksestä. Se mitä nämä sanat itse kullekin tarkoittavat, on hyvinkin yksilöllistä.  Varsinkin menestystä ajatellaan pitkälti materiaalisen menestymisen kautta. Minulle onnellisuuden ja menestyksen perustana on se kuka olen, ei se mitä teen. Alice Summers 108 v. sanoi, että hänen pitkän ikänsä ja onnellisen elämänsä salaisuus on positiivinen elämänasenne, kiitollisuus kaikesta sekä nauru.

Mikä on sinun ”Unelmatorttusi”? Mikä saa sydämesi sykkimään, hymyn huulillesi ja innostuksen ihollesi? Paina unelmasi kuva verkkokalvoillesi, kuule, haista, maista ja tunne se sydämessäsi. Anna unelmallesi siivet ja samalla annat sille mahdollisuuden saapua elämääsi…jos uskot niin!

VIIKON VINKKI:
Voit saavuttaa tavoitteesi, toteuttaa parhaat unelmasi ja päästä sinne minne haluat, kun tiedät, mikä tavoitteesi on.
- Norman Vincent Peale -



Onko unelmasi sateenkaaren päässä?

Tags: Untagged

Verrattuna mihin?

Lunta tupruttaa ilma valkoisenaan eikä loppua näytä tulevan. Tästä on tullut jälleen samanlainen talvi kuin viime ja edellisenä vuonna, tosin pysyvä lumipeite saatiin tällä kertaa hieman myöhemmin. Ja nyt lunta riittää ihan kaaokseksi asti. Auraushommat ovat jälkijunassa ja haasteet ovat taas samat: mihin tuo kaikki lumi laitetaan? Helsingin keskustassa on lumitulva ja esikaupunkialueet odottavat vuoroaan katujen aurauksessa. Tuskin muistan noita mustia talvia. Olihan niissäkin omat hyvät puolensa kun vertaa tähän lumirunsauteen. Toisaalta lasten mielestä talven kuuluu olla juuri tällaista. Mielenkiintoista ajatella millainen seuraavasta talvesta tulee? Yhtä kauhea vai yhtä ihana?

Vertailemme mielessämme jatkuvasti asioita. Millaista oli ennen, millaista on nyt tai millaista on sitten kun? Millaisia olemme suhteessa toisiin ihmisiin tai miten suhteutamme asioita toisiinsa? Aina kun ilmaisemme jostakin asiasta jonkinlaisen arvion tai ajattelemme millainen joku on, se tapahtuu mielessämme vertailemalla. Vertailussa sinänsä ei ole mitään huonoa, mikäli vertailtavat asiat ovat sopivassa suhteessa keskenään. Vertailulla voi saada aikaan kehitystä, jos pyrimme parempaan ja se saa meidät toimimaan omaksi parhaaksemme.

Toisaalta mielessämme tapahtuvasta vertailusta voi tulla taakka, jos muistelemme mennyttä elämäämme hyvällä ja vertaamme sitä huonompaan nykyhetkeen. Edellisessä työpaikassa oli huomattavasti parempi ilmapiiri… nuorempana olin paljon rohkeampi…minä olen huonompi kuin…jne. Olo voi tuntua raskaalta silloin, kun vertailemalla asettaa itsensä huonompaan asemaan. Näin voi käydä esimerkiksi silloin kun sairastuu. Voi olla, että ajattelee kaiholla sitä aikaa kun oli terve. Kaikki huomio saattaa olla siinä, mitä joskus on ollut ja mitä kenties on menettänyt. Omaa asteittaista toipumistaan ei ehkä edes huomaa, kun vertaa aikaan ennen sairastumistaan.

Mitä tapahtuukaan silloin, kun vaihtaa vertailun kohdetta? Voinkin jo paremmin kuin viime viikolla. Osaan enemmän kuin aiemmin. Joskus siis kannattaa miettiä mihin vertaa? Tai mitä jos miettisikin; mitä yhtäläistä meissä on? Hmm. Näkökulman muutos voi helpottaa.

VIIKON VINKKI:

Tulet sellaiseksi kuin kuvittelet – hyväksi tai pahaksi, vahvaksi tai heikoksi, menestyväksi tai epäonnistuneeksi – joten koeta aina valita positiivinen vaihtoehto.
- Norman Vincent Peale -

Kaikki samoista aineksista tehtyjä ja silti hyvin erilaisia ;o)

Tags: Untagged

Värikkäät helmat hulmuavat parketilla pingviinilaahuksien seassa. Kimallusta, säihkettä ja värien loistoa liehahtelee valkoisten sormikkaiden kannattelemina musiikin tahdissa. Valssit, marssit ja tangot rytmittävät liikkeen ja saavat myös katsojan jalat vipattamaan. Kauniita nuoria neitoja sekä komeita miehenalkuja esittämässä tanssikavalkadia vanhemmilleen. Niin kaunista, herkkää ja hauskaa…kuinka kiitollinen olenkaan. Kyynel vierähtää poskelleni, olen liikuttunut.

Mikä saakaan moisen tunnereaktion aikaan minussa? Tunnistan äidin ylpeyden sekä lukuisia muistoja lasteni kouluvuosista ja  lukukausien päättäjäisistä. Ne ovat ankkuroituneet mieleni sopukoihin vastaavanlaisista tapahtumista. Enää ei tarvita kuin nuori näyttämölle ja tuo sama tunne nousee pintaan. Toimii ;o)

Olemme ankkuroineet itseemme lukuisia erilaisia tunteita. Osa niistä on sellaisia, joita on mukavaa tuntea uudelleen, osa taas on vähemmän miellyttäviä. Ne ovat kuitenkin rakentuneet mieleemme samoilla tavoin. Muutamia samanlaisia toistoja, jokin tapahtuma, joka saa aikaiseksi voimakkaan tunnereaktion tai samanlaiset aistiärsykkeet ja kehomme reagoi tietyllä tavalla ja saa saman tunteen aikaiseksi. Kehomme on siis oppinut tietyt tunteiden toimintamallit. Voimme siis nauttia muistoistamme tunteidemme vahvalla avustuksella.

Joskus tämä ei ole kuitenkaan kannattavaa, etenkään silloin kun tuo tunne on vastenmielinen. Kukaan meistä ei varmasti halua tuntea toistuvasti ahdistuksen, pelon tai kiukun tunteita. Eikä tarvitsekaan, jos tiedostaa omat tunnekytkimensä. Voit pohtia; mikä sinussa saa aikaan reaktion? Mitä tuolloin näet, kuulet, tunnet, haistat tai maistat? Mikä ensimmäisellä kerralla laukaisi tunteen? Ja millaista sisäinen puheesi tuolloin oli? Kun tutustut näihin omiin ohjelmiisi, voit korvata ne halutessasi  uusilla. Ei muuta kuin ankkureita luhistamaan.


VIIKON VINKKI:
Voit palauttaa mieleesi, mitä tahdot, mutta muista, että mieli voi palauttaa sinulle vain sen, mitä se on saanut. Täytä siis mielesi mahdollisimman monilla seesteisillä kokemuksilla ja tee tietoisesti ja suunnitelmallisesti retkiä näihin muistoihin.

- Norman Vincent Peale -

 

Taftia, satiinia, tylliä, paljetteja ja strasseja…hmm tulee nuoruus ja tanssiurheiluajat mieleen…mukavia muistoja sekä tunteita ;o)

Tags: Untagged

Puolimatkan etappi häämöttää. Omassa mittarissa on jo mukavasti kilometrejä takanapäin ja toivottavasti reilusti saman verran edessä. Monenlaista on matkanvarrella tapahtunut. Polulleni on mahtunut mukaan niin ylämäkiä kuin alamäkiäkin sekä toisinaan tasaista tallaamista. Välillä on paahdettu täysillä ja välillä madeltu hiljempaa. Ja niillä varusteilla, jotka olen saanut mukaan, olen pärjännyt mukavasti. Olen myös huoltanut kulkupeliäni säännöllisesti ja päivittänytkin sen tarpeistoa sopivin väliajoin. Matkan varrelle olen saanut lukuisia mahtavia matkakumppaneita. Osan kanssa matka jatkuu edelleen ja osa on kääntynyt toisille teille tai sitten itse olen poikennut polulta.

Jossakin vaiheessa elämää tulee pohdiskeltua oman olemassaolon tarkoitusta. Mitä on tullut tehtyä ja mitä on saanut aikaiseksi? Luin vastikään Kalle Pirhosen artikkelin, jossa kerrottiin saattohoitotyötä tehneen Bonnie Warenin kokemuksista työstään kuolevien parissa. Hän on kirjoittanut kirjan aiheesta, mitä ihmiset katuvat kuolinvuoteellaan. Yleisimmäksi katumuksen aiheiksi osoittautui Bonnien mukaan seuraava:  Toivon, että minulla olisi ollut rohkeutta elää niin, että olisin ollut rehellinen itselleni, eikä sitä elämää, jota muut minulta odottivat. Tämä lause nosti mieleeni kysymyksen; onko tosiaan niin, että ihmiset elävät sellaista elämää, kuin uskovat muiden heiltä odottavan? Kuinka moni uskaltaa toteuttaa unelmiaan ja elää omannäköistään elämää? Ja entä miten olen omaa elämääni elänyt? Omien toiveideni mukaan vai ulkoisen hyväksynnän ohjaamana? Vastaan rehellisesti: molempien!

Vastuu on valintoja ja kun ottaa vastuun myös muista ihmistä, valinnat saattavat muuttua. Omat tarpeet jäävät taka-alalle, silloin kun huolehtii lähimmäisistään. Tällöin voi myös tuntua siltä, että elää muiden odotusten mukaisesti. Kyse on varmasti siitä, millä perusteella valintojaan tekee ja kokeeko ne omiksi valinnoikseen. Kolmen lapsen äitinä ymmärrän hyvin esimerkiksi lasten kasvattamisen ja omien toiveiden välisen haasteen. Lasten ollessa pieniä on itsensä unohtamisen taito hyvin hallinnassa. Kun sitten poikaset lentävät pesästä, voi taas miettiä omia tarpeitaan. Nyt puolimatkan etapilla alkaa olla taas enemmän aikaa itselle. Mitä minä halusinkaan toteuttaa tässä elämässä?

Jokaisen elämänpolku ja tehtävä on omanlainen. Kukaan muu ei voi elää täsmälleen samanlaista elämää kuin sinä. Olet juuri nyt siinä kohtaa elämässäsi, mihin valintasi ovat sinut tuoneet. Voi olla, että takanasi on vasta neljännes maili tai olet jo maratonin taivaltanut, mutta oletko siellä missä haluat olla? Elätkö sellaista elämää, jota itse haluat, vai niin kuin uskot muiden toivovan? Sitä kannattaa miettiä….niin ja onko nyt muutoksen aika. Vilkku oikealle ja suunnan muutos. Edessä siintävät uudenlaiset maisemat!

VIIKON VINKKI:
Sillä ei ole niin suurta merkitystä mistä olet tulossa, vaan sillä minne olet matkalla!

 

Omatunto on elämän paras tulkki. Minne se sinut johdattaa?

Tags: Untagged

Simmondsia Chinensiss (jojoba) seed oil, corylus avellana(hazel) seed oil, cera alba(beewax), macademia integrifolia seed oil, camellia kissi seed oil jne… mielenkiintoinen listan alku. Olen saanut tällä viikolla osallistua INCI- kosmetiikan raaka-aineet koulutukseen ja se oli erittäin valaisevaa. Saimme vieraaksemme norjalaisen kemistin, joka avasi asiaa ihan molekyylitasolle asti. Tuo heprealta kuulostava lista on muuttunut muutamien päivien aikana ymmärrettäväksi tekstiksi ja listassa olevat aineet ovat heränneet mielessäni henkiin. Toisin sanoen olen tutkimusmatkani lähtökuopissa asian suhteen.

Kosmetiikan raaka-aineet ovat aikamoinen viidakko ja niihin liittyy melkoinen määrä tietoa, uskomuksia ja huhuja. Toisinaan tietyt raaka-aineet ovat suosittuja sekä sallittuja ja hetken päästä niiden ajatellaan olevan haitallisia ja ne kielletään. Puheet parabeeneistä, mineraaliöljyistä ja silikoneista ovat jääneet jo hieman taakse, mutta oli hyvä selkeyttää niidenkin oikeaa luonnetta eli kuulla ammattilaisen näkemys asiasta. Viimeisimpinä keskustelun aiheina kosmetiikan saralla ovat olleet raaka-aineiden lisäksi luonnonkosmetiikka, luomukosmetiikka sekä erilaiset sertifioinnit. Pikahaulla löysin seitsemän erilaista sertifikaattia, joiden myöntämisen kriteerit vaihtelivat huimasti. Helpoimmillaan valmistaja voi saada luonnonkosmetiikka sertifioinnin vain muutaman tuotteen läpäistyä vaatimukset. Toisilla taas kriteerit olivat huomattavasti tiukemmat. Mitään yhteisiä kansainvälisiä sääntöjä näistä ei vielä ole, joten jos sertifioinnin merkki tuotteesta löytyy, kannattaa käydä tutkimassa sertifikaatin kriteerit ja perusteet sen saamiselle, mikäli asian kokee itselleen tärkeäksi.

Olen monesti ihmetellyt sitä, miten tavallinen kuluttaja osaa tehdä valintoja kosmetiikan labyrintissa. Mitä tuotteita kannattaisi käyttää? Mitkä ainesosat ovat hyviä ja mitkä huonoja? Mitkä niistä ovat aktiivisia ja ihoon vaikuttuvia ainesosia ja mitkä eivät itse asiassa tee iholla yhtään mitään? Suosittuja kosmetiikan markkinoinnissa näyttävät olevan ilmaisut, mitä tuotteet eivät sisällä, sen sijaan, että hehkutettaisiin vaikuttavilla aineilla. Toisaalta jos katselee puolestaan värikosmetiikan kuvia, näyttäsi kuvan käsittelyllä olevan suuri vaikutus meikkauksen lisäksi mallin ulkonäköön. Poikkeuksiakin joukossa toki on.

Raaka-aineiden imeytymiseen vaikuttaa niiden molekyylien koko sekä liukoisuus. Jos molekyyli on rasvaliukoinen ja kooltaan pieni, se imeytyy ihoon helposti. (Alle 500 daltonia, kertoo paljon eikö?)Tästä syystä esimerkiksi eri vitamiinit ja AHA hapot ovat suosittuja vaikuttavia raaka-aineita kosmetiikassa. Hyvä muistisääntö tuotteita ostettaessa on, että tuotteen INCI-listassa (tuoteseloste) ensimmäisenä olevaa ainesosaa on eniten ja viimeisenä olevaa vähiten. Säilöntäaineet ovat listan lopussa ja on hyvä huomata, että mikäli tuote sisältää parabeeneja (säilöntäaine), niin niitä saa olla enintään 0,8 %. Jos tuotteen vaikuttavat aineet on merkittynä säilöntäaineiden jälkeen, ei niillä käytännössä ole siis toivottua vaikutusta. Ja säilöntäaineita tarvitaan aina, jos tuote sisältää vettä. Muutoin purkista saattaa kurkistaa bakteeri ja home nimisiä epätoivottuja vieraita. Luonnosta löytyy lukuisia luonnon omia säilöntäaineita kuten sorbiinihappo, bentsoehappo ja eteeriset öljyt. Mutta on myös hyvä muistaa, että osa meistä reagoi luonnon omiin raaka-aineisiin samalla tavalla kuin osa reagoi synteettisesti valmistettuihin. Ja kun tuota INCI-listaa lukee, voi Tocopherol kuulostaa kovinkin keinotekoiselta ja se on kuitenkin itse asiassa E-vitamiinia. Kielten opiskelussa on siis vielä tekemistä.

Kosmetiikan käyttämisestä ollaan hyvin montaa mieltä. Osa vastustaa kosmetiikkaa ja osa on sen suurkuluttajia. Mielipiteistä huolimatta, se on osa elämäämme. Erilaiset synteettiset ja luonnon raaka-aineet tulevat kosketuksiin kehomme kanssa ruoan, kosmetiikan, lääkkeiden, vaatteiden ja ilman kautta. Me itse voimme omilla valinnoillamme vaikuttaa suuresti siihen, minkä haluamme koskettavan kehoamme. Tässäkään asiassa ei ole oikeaa eikä väärää puolta. Tulemalla enemmän tietoiseksi raaka-aineista ja niiden kemiallisista nimistä, voi helpommin tehdä itselleen oikeita valintoja.  Ja on hyvä lisäksi muistaa, että vaaralliset aineet ovat jo lainsäädännössä kiellettyjä. Kukin toimikoon siis parhaaksi katsomallaan tavalla. Mikä ohjaa sinun valintojasi?

VIIKON VINKKI:

Kauneus on katsojan silmissä, ja mikä tahansa on kaunista, jos sitä rakastaa ;o)

Ennen                                                                                    Jälkeen (siis 27 vuoden jälkeen)

Tags: Untagged

Vesi vanhin voitehista kuuluu vanha sanonta. Toiset meistä vannovat lähdeveden nimeen, toisille kelpaa tavallinen kraanavesi. Osa suodattaa vetensä ja osa taas hapottaa sen. Järviveteen on mukavaa pulahtaa ja se virkistää oloa. Joillekin purjehtiminen sekä merivesi on se oma juttu. Pohjavesien suojelusta puhutaan  myös paljon sekä sen riittävyydestä ollaan huolissaan, sillä ovathan pintavedet jo paikka paikoin rehevöityneet. Sadevesi tiivistyy joskus ilman viiletessä sumuksi ja saunassa voi tuntea vastaavasti kuuman vesihöyryn vaikutuksen kehossaan. Vesi on elämän perusedellytys ja sillä on monta muotoa.

Viimeaikoina olemme saaneet kokea veden vaikutuksia loskan ja lumen muodossa jäästä puhumattakaan. Läpikuultavasta vedestä syntyy kylmässä ilmassa valkeaa lunta. Pisarat muuttavat muotoaan kiteiksi ja sama H2O säilyy rakenteissa.  Voimme ihailla kauniita lumikukkia huurteisessa ikkunassa ennekuin ne sulavat pois.

Vettä on myös tutkittu paljon ja tutustuin Dr. Masaru Emoton kirjoituksiin ja kuviin veden molekyylirakenteen muuttumisesta ajatusten sekä musiikin vaikutuksesta. Kun vettä siunattiin, osoitettiin kiitollisuutta ja iloa, sen molekyylirakenne oli kauniin kristallinen. Jos ajateltiin negatiivisia ajatuksia, vihaa, inhoa ja tuhoamista, ajatukset tuhosivat myös veden molekyylien rakenteen; kauniit kiteet olivat kadonneet. Myös vedelle soitettu musiikki vaikutti sen rakenteeseen. Klassisen ja hevimusiikin vaikutukset olivat mm. huomattavan erilaiset.

Me ihmisethän olemme 70 - 90 prosenttisesti vettä. (Mikä lie on oikea määrä, sillä tähän haarukkaan osuivat nettihaut ;o)) Voin vain kuvitella, mitä ajatukseni tekevät soluilleni sekä keholleni, kun ne vaikuttavat veteen tuolla tavoin. Itse taidan olla hieman kuiva tyyppi, sillä annan liian vähän elämän eliksiiriä elimistölleni. Tiedostan tämän ja haen lasillisen raikasta vettä, suon sille kauniin ajatuksen ja nautin. Elämän eliksiiri saa myös ihmisen kukoistamaan!

 

Vesitaidetta!

PS. Tulikohan nyt vesiperä? Toivottavasti tämä kirjoitus ei vesittynyt näiden vetisten ajatusten johdosta.

 

 

Tags: Untagged

Viikonloppuna oli mahdollista äänestää maamme tulevasta päämiehestä/naisesta. Oli aika miettiä sitä, kuka olisi paras ihminen johtamaan tätä maata ja pohtia perustelut omalle valinnalleen. Valitsenko ehdokkaani puolueen, sukupuolen, persoonan, esiintymisen, tuttuuden vai kenties jonkun muun asian perusteella? Vai jätänkö kokonaan äänestämättä ja osoitan näin oman kantani?

Hallitsijan harteille asetetaan kovasti odotuksia. Hänen tulee johtaa maata, ylläpitää hyvinvointia ja työllisyyttä sekä ajaa maamme etuja kansainvälisesti. Ehdokkaita on hiillostettu viimeiset viikot ja turnauskestävyyttä on koeteltu. Sanoja ja lupauksia on kuunneltu tarkasti ja niiden pohjalta on luotu omia näkemyksiä. Joku miellyttää ja joku toinen taas hiertää. Valinta kuitenkin tehdään omien arvojen ja valintakriteerien pohjalta. Ja lopuksi jännitetään kenestä tulee seuraava vastuunkantaja.

Kuka sitten kantaa vastuun sinun elämästäsi? Sinä itse vai joku muu? Oletko sinä jo valinnut omalle elämällesi hallitsijan? Oletko ehkä antanut elämäsi Jumalalle, puolisollesi, työnantajallesi, lapsillesi tai ainakin heidän käyttöönsä? Hallitseeko elämääsi mielihalusi, riippuvuutesi, tapasi, tunteesi tai tottumuksesi? Oletko antanut näille haluille hallinnan elämääsi? Oletko kenties ajatuksiesi, uskomustesi ja päätöstesi orja?

Jos annamme vastuun elämästämme ulkopuolellemme, saatamme menettää samalla hallinnan tunteen. Ja jos näin käy, se saattaa turhauttaa, uuvuttaa tai masentaa. Tuntuu siltä, että joku muu ohjaa elämäämme ja että emme kenties pysty itse vaikuttamaan siihen. Asiat ovat helposti muiden syitä ja saatamme kokea itsemme uhrin asemaan.

Koetko, että on yhteiskunnan vastuulla etsiä sinulle töitä, hankkia asunto, antaa rahaa ruokaan ja elämän menoihin sekä pitää huolta terveydestäsi tai ainakin hoitaa sairauksiasi? Vai oletko ottanut vastuun itse omasta elämästäsi? Oletko siis oman elämäsi pomo ja miltä tuntuu silloin, kun hallitset omaa elämääsi? Se tuntuu hyvältä, vaikka ei se aina helppoa ole. Olisi ehkä helpompaa syyttää muita oman elämänsä olosuhteista. Emme tietenkään voi aina vaikuttaa noihin olosuhteisiin ja tapahtumiin, mutta aina voimme valita suhtautumistapamme. Hallinnan tunne synnyttää vapauden tunteen!

Mahatma Gandhi on sanonut; Kun orja päättää, ettei hän enää ole orja, hänen kahleensa putoavat. Hän vapauttaa itsensä ja näyttää tien muille. Vapaus ja orjuus ovat hengen olotiloja.

VIIKON VINKKI:

Elämän salaisuus ei piile siinä, mitä sinulle tapahtuu,
vaan siinä mitä teet sillä, mitä sinulle tapahtuu.

- Norman Vincent Peale -

 

Kuka sinun linnaasi ja valtakuntaasi hallitsee?

 

 

Tags: Untagged

Rytmikäs musiikki pauhaa salissa ja ryhmä kaikenikäisiä naisia nyrkkeilee sen tahdissa. Hiki valuu norona pitkin selkää, hengästyttää ja lihakset tuntuvat olevan tulessa. Mahtavaa, vielä 3 minuuttia ja kukaan ei anna sitten periksi; ohjaaja tsemppaa meitä. Laitan vielä suurimman vaihteen silmään ja huhkin menemään viimeiset minuutit täysillä. Olo on väsynyt ja onnellinen. Sitten kotiin, ja virkistävä suihku raikastaa olemukseni.

Katson alastonta kehoani peilistä. Pitkä ja suhteellisen hoikka vartaloni heijastuu silmiini. Ryhti on kohtalaisen suora ja hartiat ovat kallistuneet hivenen eteenpäin. Kädet roikkuvat rennosti sivuilla, mutta kuitenkin vartalon keskiviivan etupuolella. Sivuprofiili on hieman mutkikas ja lantio työntyy aavistuksen verran taaksepäin. Rinnoissa ja kasvoissa voi nähdä maan vetovoiman vaikutuksen ja eletyt vuodet. Ilmeryppyjä silmäkulmissa ja ajattelijan juonne otsalla kertovat omaa tarinaansa. Mitä siis havainnoinkaan itsestäni peilissä? Mitä kehoni kertoo minulle ja mitä se kertookaan toisille ihmisille?

Kehomme on kuin kävelevä omaelämänkerta. Sen muodot ja asennot heijastavat kokemuksia,  tapaturmia, huolia ja tapaamme ilmentää olemustamme. Voimme lukea siitä valinnoistamme, elämän tavoistamme sekä asenteistamme. Kuljetko pää pystyssä vai onko tapanasi kallistaa päätä toiselle puolelle? Onko kehosi tasapainossa ja sen molemmat puolet saman kokoiset? Ja mitä kasvosi kertovatkaan: ne suorastaan huutavat tunteitasi kaikkialle ympäristöösi.

Mitä sitten kehosi kuiskailee sinulle? Painaako vastuu harteitasi, kuristaako jokin sinua vai oletko kenties selkä seinää vasten? Istutko tunteidesi ja epävarmuuden päällä, onko kenties joku ihminen ”piikki lihassasi” vai vedetäänkö sinua eri suuntiin? Tai voi olla, että tunnet itsesi murtuneeksi tai jopa särkyneeksi? Mitä siis kehosi kertoo sinulle? Oletko pysähtynyt kuuntelemaan sen viestejä vai täytyykö sen karjua sinulle, jotta havahtuisit? Vai ohitatko viestit ja kenties vaiennat ne lääkkeillä. Jännittyneet hartiat, päänsärkyä, issias vai kenties murtunut nilkka huutavat omaa tarinaansa. Kysy siis mitä kehollasi on sinulle kerrottavana ja toimi kivun kätilönä.

Oloni tuntuu hieman jäykältä ja lihakset väsyneiltä, mutta se on hyvä juttu. Olen itse rasittanut kehoani liikunnalla ja se on hyvää kipua se. Toisaalta polveni narisevat kun nousen portaita…mitähän asiaa niillä on?

 

VIIKON VINKKI:

Niin kuin ajattelet, sellaiseksi tulet: millainen olet nyt, näyttää sinulle, miten olet ajatellut.
- Deb Shapiro -

 

Nämä kasvot kertovat omaa tarinaansa.

Tags: Untagged

Elämä on tulvillaan päätöksiä. On isoja ja pieniä päätöksiä sekä tiedostettuja ja tiedostamattomia päätöksiä. Isoja päätöksiä pohditaan pidempään, tutkitaan vaihtoehtoja sekä vertaillaan ja sitten jonkun ajan kuluttua tehdään päätös. Tällaisia isoja asioita ovat mm. puolison valinta, naimisiinmeno, ammatin valinta, lapsen hankkiminen tai vaikka ensiasunnon osto. Ajatellaan, että näillä päätöksillä on koko loppu elämään vaikuttava vaikutus.

Toisaalta arjessa teemme jatkuvasti valintoja ja siten niitä pieniä päätöksiä. Miten arkeani elän? Mitä ruokaa syön, urheilenko vai laiskottelenko, miten ilmaisen itseäni ja kuinka ajattelen? Suurin osa näistä pienistä päätöksistämme teemme automaattisesti ilman tietoista päätöstä, ikään kuin autopilotilla ja vanhan kaavan mukaan.  Emme edes tiedosta millaista ajattelun nauhaa ja sisäistä puhetta puhumme. Ja kuinka ollakaan, juuri näillä pienillä päätöksillä luomme jatkuvasti ja joka hetki elämäämme.

Onhan sillä tietenkin merkitystä, millaisen puolison itselleen valitsee ja samalla on valtavan suuri merkitys päivittäisellä vuorovaikutuksella hänen kanssaan. Mitä sanoja päätän käyttää tai olla käyttämättä tai miten päätän toista ihmistä kohdella tai jätänkö hänet kenties huomiotta. Ja ehkä vielä suurempi merkitys on sillä, miten kohtelen itseäni. Miten päätän elää omaa elämääni? Ei ehkä ole merkitystä mitä jouluna söin, sillä suurempi merkitys on päivittäisillä ruokailupäätöksilläni.

Nyt on jälleen käsillä se aika vuodesta, jolloin luvataan tehdä uusia päätöksiä. Päätetään pitää tipaton tammikuu, laihduttaa tai vaikka aloittaa liikunta. Vuodenvaihde on monelle eräänlainen rajapyykki. Vanha elämä jätetään taakse ja aloitetaan uusi. Ehkä nyt on juuri sopiva hetki miettiä millaista se oma elämä on ollut. Miten olen ajatellut ja sanonut? Mitä olen tehnyt ja saanut teoillani aikaiseksi? Jos olet tyytyväinen elämääsi, tee samoin! Jos taas haluat toisenlaisia tuloksia, ajattele uudella tavalla ja tee eri asioita tai ainakin eri tavalla.

Tässä kaksi eri tapaa ajatella laihduttamisesta:

Kannattaa myös huomioida omat uskomuksensa ja pohtia niiden merkitystä lopputulokseen. Ei ole oikeaa ja väärää tapaa ajatella. On vain erilaisia tapoja ajatella ja ne saavat aikaan erilaisia lopputuloksia. Ajatus on siis syy ja tulokset ovat seurauksia!

 

 

Oikein Hyvää Uutta Vuotta ja Uudenlaisia Ajatuksia sekä Parempia Päätöksiä!

Tags: Untagged

Elämä on tässä ja nyt kuuluu sanottavan. Eilinen on mennyttä ja huominen vielä jossakin edessäpäin. Elämä on siis nyt, eikä sitten kun. Olen pitänyt itseäni läsnäolemisen taitajana ja hetkessäeläjänä, kunnes oivalsin jotakin olennaista. Olin mielestäni hyvä läsnäolossa silloin, kun olin luennoimassa, kouluttamassa, valmentamassa tai vaikka kokouksessa muiden ihmisten kanssa. Keskityin siihen hetkeen, niihin ihmisiin, asioihin ja ympärilläni olevaan energiakenttään. Saatoin unohtaa ajan kulun ja asiat tapahtuivat ikään kuin huomaamatta. Näin on käynyt myös silloin kun olen tehnyt jotain käsilläni, ommellut, valokuvannut tai vaikka siivonnut. Kirjoittaessani olen läsnä itseni kanssa ja omien ajatusteni, mutta en välttämättä ympärilläni hääräävien perheenjäsenten.

Entä elänkö hetkessä silloin, kun olen koiramme kanssa kävelylenkillä metsässä? Oivalsin, että en todellakaan ole aina läsnä. Jekku juoksentelee puskasta toiseen sekä pysähtelee nuuhkimaan ja minä olen omissa ajatuksissani. Mielessä pyörivät päivän tulevat työt ja tekemisen suunnittelu. Olen siis pääni sisällä ajatuksissani ja kehoni touhuaa muuta. Läsnäoloni on kaukana nyt hetkessä elämisestä. On kuin autopilotti ohjaisi kehoani ja itse olisin jossain muualla. Näin on käynyt toisinaan myös silloin kun olen matkustanut autolla jonnekin. Minulla ei ole ollut hajuakaan siitä, mitä matkan varrella on näkynyt. Kilometrit ovat vilahtaneet ohi huomaamattani. Minulla olisi siis vielä paljon opittavaa eläinten tai pienten lasten taidosta elää hetkessä.

 

Hetkessä elämisen rentoutta!

 

On siis aika harjoitella lisää. Aistit valppaiksi; mitä näen, kuulen, haistan, maistan ja tunnen juuri nyt. Lähden Jekun kanssa iltalenkille ja kokeilen. Tarkkailen ympäristöä kaikki aistit terävinä. Ajatuksia tulee, mutta annan niiden lipua pois. On ihmeellistä huomata, kuinka paljon enemmän havainnoin. Tien varressa on puu, jota en ole ennen nähnyt. Merkillistä, sillä olenhan kulkenut tämän saman reitin jo usean vuoden ajan. Missä silmäni ovat olleet? Ei kun missä itse olen ollut? Täytyy tunnustaa, että en ainakaan läsnä. Ero on merkittävä, sillä nyt elin hetkeä koiralle, metsälle ja itselleni ja se tuntui hyvältä.

Harjoittelen lisää. Istun alas ja otan mukavan asennon. Suljen silmäni ja keskityn hengitykseeni. Ilma virtaa sisään ja ulos tasaiseen tahtiin. Tunnustelen omaa olemistani, mitä mieleni kuiskailee, kehoni kertoo ja miltä minusta tuntuu. Ajatuksia ja tunteita tulee ja menee. Hengitän sisään ja ulos. Olen läsnä kehossani, itsessäni ja nyt hetkessä hetken verran. Havahdun ja totean, että läsnäolon taidossani on vielä harjoiteltavaa. Ja aion todellakin harjoitella lisää, sillä onnellisuushan asuu nyt hetkessä!

Läsnäoloa pohtiessani huomasin, että sitä voi tarkastella hyvin monesta eri näkökulmasta. Oivalsin, että osaan olla läsnä myös itselleni, mutta silloin kun keskityn tarkasti johonkin omaan juttuuni, suljen ihmiset oman läsnäoloni ulkopuolelle. Ja tämä taas saattaa tuntua niistä ihmisistä siltä, että en ole läsnä heille. Läsnäolon lähteellä syntyy kysymyksiä: mitä havaitsen, mitä teen, miten teen ja kenelle tai kenen kanssa? Läsnäolo on siis paljon muutakin kuin hetkessä elämistä!

Mitä läsnäolo sinulle tarkoittaa? Onko se hetkessä elämistä, tiedostaen tekemistä, mielen tyhjentämistä, tunteiden vastaanottamista vai itsessä olemista? Keitä läsnäolosi piiriin tai nyt hetkeesi kuuluu ja mitä olet rajannut sen ulkopuolelle? Mistä sinä tiedät, että olet läsnä ja kenelle?

 

VIIKON VINKKI

Mitä iloa aivoista on ihmiselle? Häiritsevät vain hänen mielenrauhaansa.
- P. G. Wodehouse -

Siis aivot narikkaan ja lomalle ;o)

 

Tags: Untagged

Havahduin eilen joulukortteja kirjoittaessani siihen tosiasiaan, että jouluhan on todellakin tulossa. Hieman yli viikko enää aikaa aaton askareisiin ja… ei tullut paniikkia. Rupesin pohtimaan joulun merkitystä itselleni ja miksi sitä ylipäätään juhlitaan. Palataan ensin niihin joulukortteihin tai itse asiassa joulukirjeeseen. Se on yksi traditioista, jota on tullut noudatettua säännöllisen epäsäännöllisesti eli silloin tällöin. Olen aikaisemmin itse raapustanut paperille, mitä meidän perheelle kuuluu. Tänä vuonna kuitenkin saimme koko perheen osallistumaan kirjeen kirjoittamiseen siten, että kukin kirjoitti yhdestä perheemme jäsenestä; mitä hänelle kuuluu. Oli  ilahduttavaa huomata, miten kauniisti toisistamme kirjoitimme. Mitä tämä kirje sitten merkitsee? Minulle se tarkoittaa katsausta taakse jäävään vuoteen ja sen kohokohtien esiin nostamista sekä jakamista ystävien ja sukulaisten kanssa.

 

Entäpä sitten muut joulun perinteet? Perheessämme vietetään joulua, koska olemme kristittyjä. Joulun sanoma Vapahtajan syntymästä ja lahjojen antamisesta oikeuttaa joulun viettämiseen, vaikka oma uskonnollinen näkemys olisi toisenlainen, onhan maassamme valtionuskonto, joka määrittää juhlapyhät. Toisinaan tuntuu siltä, että Jeesuksen syntymä ei ole kuitenkaan todellinen juhlimisen syy, sillä emmehän käy kirkossakaan kuin harvoin. Miksi sitten vietämme joulua? Siksikö, että on vaikea selittää pienille lapsille, miksi meille ei tule joulupukkia vaikka naapureille se tuleekin? Onko joulun viettäminen itse asiassa tottumus ja lahjojen antaminen sosiaalinen pakko? Voi näinkin olla.

 

Minulle joulun viettäminen tarkoittaa pysähtymisen hetkeä, yhdessä olemisen mahdollisuutta sekä antamisen juhlaa. Nautin siitä, että elämä koostuu arjen ja juhlan vuorottelusta. On mukavaa valmistautua jouluun koristelemalla kotia ja pohdiskelemalla, mitä kenellekin haluaa antaa lahjaksi ja myös sitä, mitä jouluna syödään. Ja sitten toteuttaa suunnitelmansa. Kaappien siivouksen olen jo unohtanut muutama vuosi sitten, sillä enhän ajatellut viettäväni joulua kaapeissa. Lahjojenkaan ei tarvitse olla suuria, kalliita tai niitä ei tarvitse olla paljoa. Tänä päivänä suurimalla osalla ihmisistä kun on jo riittävästi kaikenlaista tavaraa. Voit antaa lahjaksi itse tehtyjä paketteja, lahjakortteja tai vaikka omaa aikaasi. Olen kyllä huomannut, että suurin pula voikin olla siitä ajasta ja se saattaa olla kortilla. Niin tai näin, minä kuitenkin uskon, että antaminen on se juttu. Siitä tulee hyvä olo ja eihän alitajunta edes ymmärrä, kuka sen lahjan saaja on. Antamalla toisille, antaa samalla itselleen ja sydämessä tuntuu hyvältä!

 

VIIKON VINKKI:

 

On miellyttävää kohdata sen henkilön katse, jolle on vastikään antanut jotakin.

 

- La Bruyére -

 

 

Joulufiilistä Singaporessa; tässä sataa saippuavaahtoa ;o) Joulun tunnelman ja illuusion talvesta voi siis tehdä näinkin.

Tags: Untagged

Minua on tällä viikolla askarruttanut ihminen kokonaisuutena: miten keho, mieli ja sielu ovat tasapainossa keskenään?  Syksyn aikana ja uusien mielenkiintoisten työtehtävien ansiosta on tullut vietettyä normaalia enemmän aikaa pään sisällä. Myös NLP:n opiskelut ovat pitäneet mieleni virkeänä ja uusien ajatusten pulppuamisen runsaana. Jopa tulvan oireita oli alkusyksystä ilmassa, kun suuri tietomäärä aiheutti lievää huimausta. Huomio on siis ollut pääosin päässä, mielessä ja ajatuksissa.

Samaan aikaan kehoni on huutanut huomiota. Mitä se tarvitsee? Selvästikin liikuntaa, joka on jäänyt vähemmälle huomiolle fokuksen oltua muualla. Myös vähemmän herkkuja, sillä pieni vuosirengas on alkanut kertyä vyötärölle. Taidan kuitenkin kutsua sitä mieluummin vararavinnoksi talven varalle. Kehoni tarvitsee myös enemmän vettä ja vihanneksia sisäisesti sekä kosketusta ja kosteutusta ulkoisesti. Niinpä pesen ihoni hellästi, kuorin pois kuolleet ihosolut ja kosteutan kuivuudesta kutiavat sääreni. Ja ihoni kiittää. Entäpä sitten ne lihakset, jotka laittavat liikkeelle? Sen urheilun lisäksi lihakset tarvitsevat huoltoa, hierontaa ja hyväilyä.

Kuka on sitten se henki, joka asustaa kehossani ja mieleni syövereissä ohjailee minua? Mitä jää jäljelle, kun mieli on hiljaa ja keho aloillaan? Mitä sieluni haluaa kertoa? Se kuiskailee korviini olemiseni olotilasta ja tekemiseni tasosta. Tunteeni toimivat tulkkeina ja viestittävät siitä, olenko menossa oikeaan suuntaan. Jo pieni vihje voi näyttää olennaisen silloin, kun elän hetkessä. On siis aika pysähtyä, kuunnella, katsoa ja tunnustella. Sieluni asuu sydämessäni ja tietää mikä on minulle parasta. Ja kuulen sen kuiskeen, jos vain pysähdyn ja kuuntelen.

Olen kolmiyhteinen Ihminen, jossa keho, mieli ja sielu tasapainoilevat. Kehoni on sieluni temppeli, jota mieleni ohjailee ja sydämessä syntyvät päätökset. Kaikki kolme ovat samassa paketissa. Jos minulla on sairaita ajatuksia, kehoni sairastuu. Ja toisinaan kun kehoni oireilee, sydämeni tietää, että toimintani ei ole minulle parhaaksi. Joskus myös unohdan kuka olen ja silloin olen eksyksissä itseltäni.

Niinpä haluan asettua keskelle itseäni ja tasapainottaa tekemisen, suunnittelun ja olemisen. Muistan kaikki voimavarani ja ehdottoman rakkauden, joka minussa asustaa. Elän runsauden maailmassa, jossa kaikkea on riittävästi. Ja tiedän mitä mieleni, kehoni ja sieluni tarvitsee.  Ne elävät rakkaudesta. Rakkaudesta itseeni ja toisiin ihmisiin. Mieleni on selkeä, sydämeni auki ja kehoni kiittää, tässä ja nyt.

VIIKON VINKKI:

Ihminen tulee ihmiseksi vain älyn avulla, mutta hän on ihminen vain sydämensä avulla.

- Henri Amiel -

 

Kun liekkisi lepattaa voimakkaasi ja tasaisesti, voit nähdä sen heijastuksen ympärilläsi.

Tags: Untagged

Nyt on taas se aika vuodesta, jolloin syysväsymys iskee. Marraskuu on paha kuukausi, koska silloin on aina niin synkkää ja pimeää. Joka vuosi tämä sama juttu toistuu, vaikka olen ostanut kirkasvalolampunkin. Onneksi kohta tulee lunta, sillä se helpottaa hieman. Ja energiatasoni on normaali vasta maaliskuussa, kun herään lopullisesti talviunesta.
Tottako – kyllä, jos uskot niin.

Sairastun todella helposti. Minusta tuntuu, että olen oikea flunssaimuri. Saan aina kaikki liikkeellä olevat flunssat ja epidemiat erittäin helposti. Nytkin on joku A-virus taas tulossa ja kävin ottamassa flunssarokotteen, jotta pysyisin terveenä. Ja miten kävi, tulin kipeäksi rokotteesta. Minulla on lisäksi migreeni, koska se kulkee meidän suvussa. Aina kerran kuussa, joudun olemaan päivän pimeässä huoneessa ja sitten helpottaa taas. Myös taipumus lihavuuteen ja raskaat luut ovat meidän sukurasite.
Tottako – kyllä, jos uskot niin.

Olen varmasti syntynyt onnellisten tähtien alla, koska voitan yleensä arpajaisissa. Muutenkin elämä on nyt kevyttä ja olo on energinen. Olen aamuvirkku ja on ihanaa aloittaa päivä meditaatiolla ja kirjoittamisella. Rakastan myös liikuntaa ja se pitää kroppani kunnossa sekä mieleni virkeänä. Pieniä vaivoja on ollut, mutta ne ovat johtuneet liiasta urheilusta. Onneksi ammattitaitoinen hierojani on osannut löytää oikeat kohdat ja vaivat ovat hellittäneet. Olen myös syönyt terveellisemmin ja se on nostanut energiatasoani lisää. Muutoin olen ollut terveenä ja en muista koska olisin sairastanut viimeksi. Ajattelen, että taudit eivät koskaan tartu minuun.
Tottako – kyllä, jos uskot niin.

Nämä olivat erilaisia ajatuksia eri ihmisten elämistä. Paljon erilaisia sisäisiä totuuksia, joita kukin uskollisesti noudattaa ja vahvistaa omilla ajatuksillaan sekä puheillaan. Ja niistä hyvin todennäköisesti tulee kunkin omaa arkea. Uskomukset asuvat alitajunnassa ja ohjaavat toimintaamme. Jos järki sanoo, että liikunta on terveellistä ja samaan aikaan alitajunnassa on uskomus, että liikunta vie liikaa aikaa, syntyykö toimintaa? Todennäköisesti ei synny. Ajatus liian paljon aikaa vievästä liikunnasta ei varmasti mahdu sellaisenaan elämään. Järki tietää siis yhtä ja alitajunta ohjaa toista. Ja sama jatkuu kunnes tiedostat, mitkä uskomukset ohjaavat sinua. Ja ne elämää rajoittavat uskomukset kannattaa muuttaa. Muutos on mahdollinen ja tiedostaminen on muutoksen alku!

Elämästä tulee juuri sellaista, millaiseksi sitä kutsut ja mihin uskot.
Tottako – kyllä, jos uskot niin.

 

Kukapa olisi uskonut, että tälläinen rakennelma olisi mahdollinen?

Tags: Untagged

Kaksi ihmistä kohtaa toisensa, vai kohtaako? Olemme päivittäin tekemisissä monien hyvin erilaisten ihmisten kanssa. Tai ainakin me, joiden työ pitää sisällään hoitamista, palvelua, neuvontaa, opettamista, johtamista, kouluttamista tai vaikka myymistä. Myös vapaa-ajallamme ympärillämme voi olla ystäviä, puoliso, lapsia ja ehkä sukulaisiakin. Tapaamme siis päivittäin useita hyvinkin erilaisia tyyppejä. Mutta olemmeko sitten itse aina ja kaikkialla samanlaisia vai ylläpidämmekö eri rooleja erilaisissa tilanteissa?

Minusta tuntuu, että leikimme hyvinkin monenlaisia roolileikkejä. Voimme ottaa esimerkiksi tyttären, vaimon, äidin, siskon tai rakastajan roolin. Toisaalla voimme pelata kouluttajan, johtajan, alaisen ja työntekijän roolia. Entäpä sitten roolihahmojen välinen vuorovaikutus? Kun toinen ottaa alistajan roolin, toinen vastaa siihen uhrin roolista käsin. Toinen on pomo ja toinen alainen. On myyjiä ja asiakkaita, menestyjiä ja epäonnistujia, hoidettavia ja hoitajia. Ensin toinen ottaa roolinsa ja toinen vastaa siihen omallaan. Toinen puhuu ja toinen kuuntelee.

Ja mitä sitten tapahtuu? Kaksi roolihahmoa näyttelevät omia roolejaan ja hahmot keskustelevat keskenään tai toisinaan pitävät mykkäkoulua yllä. Tämä näytelmä voi jatkua vuodesta toiseen tai vaikka koko elämän. Pitkissä roolipeleissä voi olla haasteellista, jos toinen lopettaa roolinsa yllättäen. Mitä alistaja tuumaa, kun uhri ei suostukaan olemaan enää alistettu? Pelinsäännöt ovat sekaisin ja yleensä näytelmä loppuu. Ajattele, jos oletkin rakastunut toisen roolihahmoon etkä aitoon ihmiseen roolin alla?

Rooleista on tietenkin myös hyötyä. Kun meille puhutaan esimerkiksi puutarhurista tai opettajasta, mieleemme tulee heti runsaasti erilaisia merkityksiä, joita olemme kyseisille rooleille antaneet. Opettaja on sellainen ja sellainen ja erityisen hyvä opettaja toimii näin. Rooli antaa siis suuntaviivat tekemisellemme. Tiedämme mitä odottaa. Ja silloin kun henkilö roolissaan ei toimikaan ennakoidulla tavalla, seuraa hämmennys.

Joskus rooli voi kariutua myös itsestä riippumattomista syistä. Tulee yllättäen potkut, avioero, sairastuminen tai vaikka työpaikka vaihtuu ja rooli muuttuu. Ihminen voi tuntea olevansa hyvinkin hukassa, jos on rakentanut oman identiteettinsä vahvasti omien rooliensa mukaan. Saattaa olla, että ei enää tiedä kuka on?

Millaisia roolileikkejä sinä leikit? Mitä sinä olet rakentanut roolisi varaan? Tiedätkö kuka sinä olet? Et ole sama kuin minä, vaikka meissä on paljon samanlaista. Jollakin tavalla olet määritellyt itsesi? Jos riisut rooliasusi pois ja kaiken sen miten olet itsesi määritellyt, mitä jää jäljelle? Ja millaista on vuorovaikutus toisen ihmisen kanssa, jos kohtaatkin hänet aitona omana itsenään ilman titteleitä, ammatteja, rooleja ja kokemusta? Se on vuorovaikutusta parhaimmillaan! Uskallatko siis luopua rooleistasi ja olla aito oma itsesi? Mitä sinulle oikeasti kuuluu?

VIIKON VINKKI

Kukaan ei jää täysin ennalleen sen jälkeen kun on tunnistanut itsensä.
- Thomas Mann -

 

 

Mitä paljastuu naamion takaa?

Tags: Naamio, Roolileikkejä, Mann, Thomas, Leskinen, Pii

Elämme elämämme lakien sanelemalla tiellä, ainakin suurin osa meistä elää. Yhteiset pelisäännöt ovat muokkautuneet historian saatossa, jotta voisimme elää turvallisesti ja toinen toistamme kunnioittaen. Jo tuhansia vuosia sitten ensimmäiset lait luotiin. Jokaisessa pyhässä kirjassa ja kulttuurissa on omat käskynsä siitä, mikä on soveliasta elämää ja myös jonkin korkeimman tahto.

Lakien ja sääntöjen tarkoituksena on antaa meille suuntaviivat sekä toimia ohjenuorina kaidalla polulla pysymiseen. Ei saa varastaa, ei tappaa, ei solvata eikä ajaa liian lujaa. Kun  noudatamme lakeja, tiedämme toimivamme oikein, sillä näin on sovittu toimittavan.

Ovatko lait sitten oikeudenmukaisia? Useimmiten kyllä, mutta eivät välttämättä aina. Ne ovat päätettyjä sääntöjä toimintatavoista ja aina niissä ei ole huomioitu kaikkien osapuolten näkökulmia. Toki lain säätäjien mielestä toisenlaista vaihtoehtoa ei välttämättä ole. Me kuitenkin tarvitsemme jonkinmoisia ohjesääntöjä, sillä ilman niitä elämä voisi olla hyvinkin turvatonta ja ohjeiden tarkoitusperäthän ovat hyvät.

Mitä sitten seuraa lakien rikkomisesta? Jos ei ole aivan paatunut sielu, saa palkakseen vähintäänkin huonon omantunnon. Toisaalta osaksi saattaa koitua myös rahallinen ansion menetys tai vapauden rajoittaminen, joissakin maissa jopa kuolemantuomio.

Noudatamme siis muiden sanelemia lakeja sekä sääntöjä. Ja se tuntuu yleensä hyvältä. On turvallista, kun tietää toimineensa itse oikein ja kun uskoo muidenkin tekevän niin. Mutta mitkä ovat oman elämäsi ohjenuorat sekä omat käskysi? Mistä tiedät tekeväsi oikein? Oletko edes miettinyt millaisia ohjenuoria ja sääntöjä sinä haluat noudattaa? Mitkä käskyt pitävät sinut omalla polullasi ja ohjaavat hyvinvointiasi?

Minä olen pohtinut oman elämäni kymmentä käskyä. Sitä, mitkä ajatukset ja uskomukset ohjaavat omaa elämääni? Niinpä olen kirjoittanut oman elämäni 10 paremmin voinnin käskyä suuntaviitoiksi elämäni polulle.

Tässä siis tämän hetkisiä omia ohjenuoriani matkalla onnellisuuteen:
1.    Rakasta itseäsi juuri sellaisena kuin olet!
2.    Olet vastuussa ajatuksistasi, teoistasi ja tunteistasi.
3.    Kannattaa ajatella, mitä kannattaa ajatella. Ja se mihin keskityt, se kasvaa!
4.    Elämä on tässä ja nyt! Elä hetkessä!
5.    Kehosi on linnasi! Pidä siitä hyvää huolta!
6.    Se mitä kylvät, sitä niität!
7.    Anna anteeksi itsellesi sekä toisille.
8.    Kiitä ja kunnioita itseäsi sekä muita!
9.    Nauru pidentää ikää ja hulluttelu hyvinvointia!
10.    Elämä kantaa!

Säännöt voivat olla näinkin yksinkertaisia. Näitä ei ole kiveen hakattu ja ne muokkautuvat elämän saatossa. Mutta nyt näillä eväillä on helpompaa matkustaa.

Entä millaiselta sinun omat 10 käskyäsi näyttävät? Olisiko aika muokata niitä?

VIIKON VINKKI:
Elämän tarkoitus on tarkoituksentäyteinen elämä!



Minkälaisia elämänsääntöjä sinä olet hakannut mielesi kiveen?

Tags: Untagged